Tänään oli pitkästä aikaa vapaapäivä. Aamun aloitin sytyttämällä takan ja nauttimalla aamiaisen rauhassa. Ja pojan kanssa piti tietysti lähteä nauttimaan puhtaasta lumesta ja pulkkamäestä. Vitsi, että oli hauskaa! Sisälle tultiin sukat ja paidat selästä märkinä, niinkuin asiaan kuuluu! :) Nyt olen järjestellyt keittiötä. Ihanaa touhuta kotona ihan rauhassa. Kuvissa vilahtaa ihanalta ystävältä saatu joululahjataulu <3 Olin joskus maininnut himoitsevani kyseistä taulua. Tosiystävä matkustaa Tukholmaan ja kävelee Moderna Museetiin sunnuntai-päivänä, kun myös moni muu on lähtenyt sunnuntaikulttuuriannostaan saamaan! Kiitos vielä rakas T!!!! Kuvissa vilahtaa myös äiti-kullan tekemät hauskat kynttiläkipot, vanhat hillopurkit, jotka saivat talvisen ilmeen kätevissä käsissä. Kaiken kivan ei aina tarvitse olla kallista. Ja omatekemät jutut ovat ihania!

Nyt täytyy lähteä toiselle kierrokselle pulkkamäkeen! Menkää tekin, siitä tulee iloiseksi! :)

Kiirettä pitelee ennenkuin pääsee rauhoittaumaan jouluun. Viimeiset rutistukset opiskeluissa ja muissakin hommissa ja sitten alkaa ansaittu joululoma. Odotamme innolla uuden kodin ensimmäistä joulua. Mietin jo malttamattomana milloin voisi käydä hakemassa joulukuusen. Taidan haluta sen tänä vuonna hieman normaalia aikaisemmin. 

Kuvissa vilahtelee uskomatonta kirppisonnea, joulukoristeita ja -tunnelmia sekä ystäviltä saatu uskomattoman kauniisti kukkiva kerrottu amaryllis. Siitä ei taida enää iloa riittää jouluaattoon saakka, mutta se tuo nyt kivasti joulufiilistä olohuoneeseemme. 

Malttakaa blogin päivittymisen kanssa, yritän keksiä tännekin kivaa pienissä varastetuissa hetkissä. Puss.

Kerroinkin aiemmin, että nappasin Lento-tuolit Artekin varastomyynnistä. Kaksi niistä löysi nyt paikkansa ruokapöydän ympäriltä, kaksi vielä kuljeksii orpona pitkin kämppää. Joulu lähenee ja pöydän ääressä on kohta tungosta. Oikeasti meidän kokoinen perhe tarvitsisi isomman pöydän, ja sellaisen ostoa kaavailtiinkin, mutta en taida sittenkään pystyä luopumaan pöydästämme, joka on todistanut iloja ja suruja meillä jo 15 vuotta. Se on asuttanut kanssamme neljää kotia ja muuttanut kerran Atlantin ylikin. Keväällä mietin pöydän hiomista ja uudelleen maalaamista tms. , mutta ajan kuluessa sekin on alkanut tuntua petokselta. Pöydän pinnassa on lasten "kätten jälkiä" eli elämää. Taidan haluta muistaa ne hetket. Sitoutuuko kukaan muu teistä palavasti joihinkin tavaroihin tai huonekaluihin?

Kuva on koneen uumenista, uusia kuvia ei ole ollut aikaa tehdä. Syksyllä alkaneet kurssit alkavat kaikki kallistua loppua kohti ja se tietää tentti/ryhmätyö/tutkielma sumaa. Eli olkaa kärsivällisiä, yritän pysyä menossa mukana. jos jotain positiivista vanhasta kuvasta, niin siinä silmiä hivelevä valo. Senkun taas näkisi pian.

Nyt tää alkaa kirjoittamaan. Tehtäväsuman ensimmäinen potilas on muuten luovan kirjoittamisen (suosittelen, jos kirjoittaminen kiinnostaa yhtään, ihana kurssi!! Ja voi suorittaa avoimessa yliopistossa by the way...) peruskurssin novelli. Kirjoitan fiktiivisen tarinan pakko-oireisesta naisesta, jonka täytyy koko ajan laskea kaikkea, pestä käsiä ja tarkistella onko mm. sammuttanut sähkölaitteet, laittanut oven kiinni tms. Sellainen elämä on kovin monelle arkipäivää ja hirmu raskasta monesti. Pakko-oireet kuitenkin luovat turvallisuuden tunnetta ja niiden tekemättä jättäminen äärimmäistä ahdistusta. Pienet lapsetkin voivat sairastua pakko-oireiluun ja sitä on varmasti vanhempien vaikeaa ymmärtää ja jaksaa. Yritän saada novellistani mahdollisimman todentuntuisen, se on haasteellista. Ihan jänskättää, mitä ope sitten lopulta tykkää. Tietysti täytyy ensin saada se valmiiksi.... :) Opiskelu on oikeasti ihan hirmu hauskaa, olen tästäkin kurssista tykännyt ihan älyttömästi. Nyt hommiin!

Ensimmäistä adventtia vietellään koristellen pikkuisen jo joulua kotiin ja hörppien lämmintä glögiä. Ystävältä saatuihin mariskooleihin laitoin söpöset hyasintit ja sammalta. Haaveilin tänään kranssien vääntämisestä, mutta kaatosade taisi vesittää kranssiaskartelut. Keskitytään siis käpertymään vilttiin takkatulen ääressä ja herkuttelemaan myöhemmin joulutortuilla. Omiin lemppareihin tulee omenamarmeladia ja valion vaniljarahkaa, naminami....

Sain vihdoin eteisen taulukollaasin valmiiksi. Ja yritin asetella lempparitavaroitakin jotenkin kivasti. Orreforsin pääkallotuikusta kirjoitteli Maliakin omassa blogissaan. Tykkään siitä ihan älysti ja se on myös 5-vuotiaan poikani lemppari. Pääkalloja löytyy nyt Sisustuksen Koodista, omani ostin tosin Logomon kaupasta talvella. Olin sen bongannut aiemmin  Tukholmassa NK:ssa. Samalta reissulta ostin silloin puisen &-merkin. Läpinäkyvän pääkallon  kaveriksi sopisi kivasti jokin värikäs... Ja pojan kummitäti nauroi, kun oli ajatellut juuri ostaa pojalleni joululahjaksi pääkallon. Oiva lahjaidea pojille, vaikkapa jouluksi!! Oma poika on joka kerta, kun sytytetään tuikku ihan täpinöissään. Huippua viikonloppua kaikille. Omani vietän rauhassa, ainakin verhotankoa ja verhoja ommellen ja asetellen...

Viikonloppuna oli aikaa puuhastella pihalla ja tehdä äidin kanssa pilttipurkki-lyhtyjä, sytytellä tuikkuja niihin ja ihastella sitten illan pimetessä. Hassua, kun keväällä istutetut kukat kukkivat vielä marraskuussa näin upeasti. Pienistä asioista löytyvät isot ilot. (Anteeksi kuvien laatu huono, kolautin kameran ja nyt se elää ihan omaa elämäänsä, pöh)

Nyt täytyy lähteä hoitelemaan kuumeista tyttöä. Olemme pari vuotta säilyneet miltei ilman tauteja ja tänä syksynä onkin sairastettu senkin edestä. Ja kun edellinen kierros on ohi, uusi alkaa. Mikään ei tunnu niin kurjalta, kuin oman lapsen sairastaminen :-(

I h a n a a. Tentti takana onnellisesti. Jännitän joka kerta hulluna, ihan turhaan. Jälkikäteen olo kuin maratoonarilla. No, nyt taas keskitytään muuhunkin kuin tentteihin. Vitran härpäkkeet sain synttärilahjaksi. Olin jo kauan haaveillut niistä, kun kampaajani ikkunassa ovat samanlaiset valkoiset. Läpinäkyvät olivat ehken vielä ihanemmat. Ne löysivät paikkansa viikonlopun aikana olohuoneen seinältä, joka kaipasi jotain. Olin kaavaillut seinälle jotain värikästä, mutta minkäs teet kun olen niin kovin väritön... Iltaisin niistä tulee seinälle maagisia varjoja.

Harri Koskisen suunnittelemat Lento-tuolit lähtivät mukaani viime perjantaisesta Artekin varasto alesta. Hintaa niillä oli vaivaiset 20€ kpl. Tuolit olivat ystävällisen myyjän mukaan olleet jossain proggiksessa mukana ja olivat siksi hieman kolhiintuneita. Itse pidän elämänmakuisista kalusteista, meiltä löytyy muitakin kolhittuja yksilöitä. Ja laskeskelin, että vaikka tuolit maalauttaisi uudestaan, jäisi niiden hinta vielä varsin edulliseksi. Muotokieli on kaunis ja tuolit ovat tukevat ja mukavat istua. Tänä päivänä löytyy kaikenmaailman ystävämyyntejä ja myyjäisiä, joista saa designia mukavaan hintaan. Kannattaa pitää silmät auki. Sain samaisesta varastomyynnistä yhden hauskan jutskan synttärilahjaksi mieheltäni. Yksi jutska siis haavelistalta pois. Kuvia tulossa.

Blogit ovat aivan mahtavia inspiraation lähteitä. Itse en koe olevani todellakaan kovinkaan innovatiininen, en sisustuksessa enkä pukeutumisessa. Muilta on kiva saada ideoita ja monesti näkemäni kivat kuvat jäävät mieleen. Näin kävi nähtyäni Cocon aina yhtä kauniissa blogissa kuvan pienestä pyöreästä maljakosta. Hänen ihana maljakkonsa tosin oli Svensk Tenniltä... Kirpparilta löysin kuitenkin oman söpösen maljakon kolmella eurolla. Maljakon kyljessä luki Duran Schott ja nopealla Googletuksella selvisi, että "maljakkoni"on oikeasti laboratorio käyttöön valmistetty pullo. Ihania tarinoita näillä kirppislöydöillä :-)

Luksusta. Takka rätisee heti aamusta. Mukavahan tässä on ilman kiireitä aamuteetä ja blogeja nautiskella.  Upea Katri kaipaili asukuvia ja niitäkin on tulossa. Tulossa myös herttaisen Suvi m:n haaste haavehankinnoista. Ja niitähän löytyy. Nyt nautinnollista sunnuntaita!

Nyt kattamaan pöytää hampurilaiskestejä varten. Omatekemät on niitä parhaita!

Ps. Pöytä olisi ollut katettuna jo aikoja sitten, jollen olisi alkanut "leikkiä" bloggerin ja html-koodin muokkaamisen kanssa. Kuvat ovat rasittavan pieniä ja ajattelin näppäränä tyttönä suurentaa pohjaa. No, ei se ollutkaan mun laiselleni tunarille ihan niin helppoa. Hampurilainen sille, joka tulee tekemään tän mun puolesta :-) Viisaat neuvotkin otetaan nöyrinä vastaan... Mä oon niin urpo!! :-D

Olohuone on kodin valmiimpia huoneita. Jokaisesta muusta huoneesta tuntuu puuttuvan sitä sun tätä. Hiljalleen hyvää tulee. Tosin olkkariinkin kaivataan seinälle jotain, taulua tai tauluja. Ehkä jotain tummaa ja dramaattista. Tosin ympärillä oleva luontokin on aika dramaattinen, värit ihanan väkeviä juuri nyt. Pikkutavarat etsivät edelleen paikkojaan, siirtelen kaikkea maanisesti koko ajan muun perheen kyllästymiseen saakka. Olkkarin pöydälle ovat jämähtäneet iso vati, ja siinä olevat perhoslamput, vuosien takainen kolmekymppislahja rakkaalta ystävältä. Tiffanyn kristallipurkit ovat häälahja toiselta rakkaalta, kolmannen purkin kansi tosin koki esikoisen käsittelyssä kauan sitten kurjan kohtalon. Nyt siis pöydällä enää kaksi. Sivupöydällä koko perheen lemppari, esikoisen itsetekemä ristinolla-peli, jota pelataan meillä valehtelematta päivittäin.

Nyt  syysloma saa alkaa. Koti siivottu, pölyt pyyhitty, puhtaat lakanat ja tavarat omilla paikoillaan. Pyykit kun vielä selätän, niin sitten voisi vaikka palkita itsensä illalla saunalla ja viinilasillisella takkatulen ääressä. Ihan sama mikä loma ja kuinka lyhyt, loma kuin loma.

Ihanaa, että kylmien ja sateisten päivien jälkeen saadaan taas nauttia auringosta! Syksy on oikeastaan ihan lempivuodenaikani. Tottakai kesä on aina ihana, mutta syksyllä huomaan nauttivani näistä aurinkoisista kirpeistä päivistä ja värikkäästä luonnosta ihan eri mittakaavassa. Tänään teehetki terassilla ihastellen luontoa ympärillä. Ah.