Therese Sennerholt

Ihanaa joulua kaikille! 

Kerroinkin aiemmin, että nappasin Lento-tuolit Artekin varastomyynnistä. Kaksi niistä löysi nyt paikkansa ruokapöydän ympäriltä, kaksi vielä kuljeksii orpona pitkin kämppää. Joulu lähenee ja pöydän ääressä on kohta tungosta. Oikeasti meidän kokoinen perhe tarvitsisi isomman pöydän, ja sellaisen ostoa kaavailtiinkin, mutta en taida sittenkään pystyä luopumaan pöydästämme, joka on todistanut iloja ja suruja meillä jo 15 vuotta. Se on asuttanut kanssamme neljää kotia ja muuttanut kerran Atlantin ylikin. Keväällä mietin pöydän hiomista ja uudelleen maalaamista tms. , mutta ajan kuluessa sekin on alkanut tuntua petokselta. Pöydän pinnassa on lasten "kätten jälkiä" eli elämää. Taidan haluta muistaa ne hetket. Sitoutuuko kukaan muu teistä palavasti joihinkin tavaroihin tai huonekaluihin?

Kuva on koneen uumenista, uusia kuvia ei ole ollut aikaa tehdä. Syksyllä alkaneet kurssit alkavat kaikki kallistua loppua kohti ja se tietää tentti/ryhmätyö/tutkielma sumaa. Eli olkaa kärsivällisiä, yritän pysyä menossa mukana. jos jotain positiivista vanhasta kuvasta, niin siinä silmiä hivelevä valo. Senkun taas näkisi pian.

Nyt tää alkaa kirjoittamaan. Tehtäväsuman ensimmäinen potilas on muuten luovan kirjoittamisen (suosittelen, jos kirjoittaminen kiinnostaa yhtään, ihana kurssi!! Ja voi suorittaa avoimessa yliopistossa by the way...) peruskurssin novelli. Kirjoitan fiktiivisen tarinan pakko-oireisesta naisesta, jonka täytyy koko ajan laskea kaikkea, pestä käsiä ja tarkistella onko mm. sammuttanut sähkölaitteet, laittanut oven kiinni tms. Sellainen elämä on kovin monelle arkipäivää ja hirmu raskasta monesti. Pakko-oireet kuitenkin luovat turvallisuuden tunnetta ja niiden tekemättä jättäminen äärimmäistä ahdistusta. Pienet lapsetkin voivat sairastua pakko-oireiluun ja sitä on varmasti vanhempien vaikeaa ymmärtää ja jaksaa. Yritän saada novellistani mahdollisimman todentuntuisen, se on haasteellista. Ihan jänskättää, mitä ope sitten lopulta tykkää. Tietysti täytyy ensin saada se valmiiksi.... :) Opiskelu on oikeasti ihan hirmu hauskaa, olen tästäkin kurssista tykännyt ihan älyttömästi. Nyt hommiin!

Ensimmäistä adventtia vietellään koristellen pikkuisen jo joulua kotiin ja hörppien lämmintä glögiä. Ystävältä saatuihin mariskooleihin laitoin söpöset hyasintit ja sammalta. Haaveilin tänään kranssien vääntämisestä, mutta kaatosade taisi vesittää kranssiaskartelut. Keskitytään siis käpertymään vilttiin takkatulen ääressä ja herkuttelemaan myöhemmin joulutortuilla. Omiin lemppareihin tulee omenamarmeladia ja valion vaniljarahkaa, naminami....

Kiitos Suvi m haasteesta! Kahdeksan asiaa minusta:

1. Olen Paula, 35 vuotias kolmen lapsen äiti. Tyttäreni ovat 10- ja 8-vuotiaita ja poikani 5-vuotias. He ovat kaikkeni. Ihania, upeita ihmisiä. Ja on minulla mieskin.  Hänen kanssaan olen ollut puolet elämästäni.

2. Opiskelen tällä hetkellä mediatutkimusta. En tiennyt, että opiskelu voisi olla näin hauskaa, mielenkiintoista ja ihanaa! Haasteellista on löytää aikaa opiskeluhommille, kun illalla kotona odottaa perhe heidän tarpeineen. Stressaannun välillä ajan puutteesta. Väitän, että joudun tekemään enemmän töitä kuin kanssani opiskelevat parikymppiset. Aivot eivät enää omaksu tietoa samalla tavalla kuin joskus. Nuorten kanssa on ollut kuitenkin kivaa, vaikka välillä koen olevani ikäloppu :D

3. Olen hajuille herkkä. Jo lapsena isäni sanoi, ettei koskaan voinut syödä herkkuja jäämättä kiinni minulle. Ystäväni sanovat, että hajuherkkyyteni menee jo neuroosin puolelle välillä :D. Myönnän, mutten voi sille mitään.

4. En ikinä muista katsomiani elokuvia. Näen aina elokuvan ensimmäistä kertaa. Haluan ajatella, että se johtuu siitä, että uppoudun niihin niin totaalisesti. Nyt opiskelujeni vuoksi olen joutunut opettelemaan uuden tavan katsoa elokuvia, sillä enhän voi niitä tutkia, jollen niitä muista. Väitän, etten enää pääse katsomiskokemuksessani yhtä syvälle tunnetasolla.

5. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta ystäviä minulla on vain muutamia. He ovat kallioni. Lasten kautta elämään on tullut valtava määrä uusia ihmisiä, mikä on ollut tosi mukavaa. Blogini kauttakin olen törmännyt ainoastaan hyviin tyyppeihin. Nettikiusaaminen ja huonosti käyttäytyminen saa minut joka kerta nähdesäni ihan äärimmäisen surulliseksi. On vaikeaa ymmärtää sellaista käytöstä. Mediakasvatus on tärkeää lasten kanssa. Opettaa tietokoneen teknisen käytön ohessa, ettei netissäkään saa ilkeillä yhtään sen enempää kuin muuallakaan.

6. Tykkään kokata ja varsinkin syödä. Olen vain keittiössä ääretön säheltäjä. Mieheni lempitarinoita ovat "golfsämpylöistä", "betonikiisselistä" ja sadasta muusta vastaavasta kertovat tarinat. Välillä onnistun kyllä ihan hyvinkin... Teen ruokaa jos on pakko. Olen kyllä hyvä lämmittämään ruokaa ;-)

7. Rakastan liikuntaa. Vihaan, etten "ehdi" oikein liikkua hyvin tällä hetkellä. (seliseliseliseli...)

8. Lempipizzani on se, johon tulee kanaa, mozzarellaa, valkosipulia, sipulia ja persikkaa.

Ja bonuksena vielä, kun olette niin kivoja se, että juon vihreää teetä päivittäin. Kahvia en osaa juoda ollenkaan. Ja että kuvassa kädessäni on ihan lempparit rannekorut; My O My:sta ostetut afrikkalaiset (?) käsintehdyt.....

Hei te kaikki uudet blogini lukijat! Napatkaa haaste ja laittakaa kommenttiboksiin huikkaus, niin tulen lukemaan teistä!!

Finnish Design shop tarjoaa kasapäin haaveilun kohteita. Character-valokirjaimesta olen haaveillut jo kauan. Täydellistä vain ei ole vielä sattunut kohdalle. Jään siis vielä haaveilemaan. Hayn Prince-tuoli sopisi kotiimme. Se on mukavan moderni, mutta kuitenkin siinä on lämpöä. Woodnotesin New York matto olisi kiva olohuoneeseemme, jossa on aivan liian pieni matto tällä hetkellä. Haaveilen myös Jielde-valaisimesta keittiön saarekkeen päälle kattoon, Hayn päiväpeitosta, uudesta sohvasta alakertaan, parista nojatuolista saunan vilvoittelutilaan, uusista virkatuista torkkupeitoista, kampauspöydästä kylpyhuoneeseen (se mahtuisi sinne nippanappa), muhkeista karvamatoista, Hayn säilytyslaatikoista vaatehuoneeseen, sekä uudesta televisiosta. Listani  on pitkä ja monet eivät varmasti toteudu todellakaan ihan heti. Hiljaa hyvää tulee ja mielikin saattaa matkan varrella muuttua vielä moneen kertaan. Haaveilu on kuitenkin mukavaa.

Kuva byggahus.se

Pitäisi olla pää kiinni tenttikirjoissa, mutta minkäs teet. Ajatukset jälleen ihan muualla. Naapurit ovat vihdoin päässeet aloittamaan rakentamisen ja seuraamme ikkunastamme heidän rakentamisen vaiheita. Ja kuuntelemme rakentamisen ääniä. Kivaa saada mukavat naapurit, ja kivaa päästä näkemään heidän kaunis talonsakin sitten aikanaan.

Tänään aamupalalla mietittiin, että seuraava talomme on yksikerroksinen. Ehkä jokin kuvan kaltainen... Saahan sitä haaveilla, vaikka kivassa talossa nytkin asutaan. Olemme sen verran levottomia, että tuskin tämä viimeiseksi jää.... :-)

Aamu alkoi käymällä Groovessa päivittämässä hiusten väri. Laitettiin vaaleita raitoja ja tuhkan sävyä taittamaan keltaisuutta. Hannan kampaamo on oikea herkku silmälle; ihania värejä ja kauniita yksityiskohtia. Asukuviksi nämä nyt olivat kyllä aika mitäänsanomattomia, sorry kamut! Päällä H&M:n pitsihame. Näittekö muuten uusimmassa Oliviassa kaikki ne pitsi-ihanuudet? Tuli ihan himo pitseihin... Ikvanha nahkatakki olisi pitänyt jättää tänään kotiin ja laittaa suosiolla jo paksumpi takki, palelin... Valkoinen pilkottava Filippa K:n kauluspaita on hullujen päivien mallikappalelöytö Hesasta. Ihana silkkinen paitis, jollaista olin etsinytkin. Hiukan niukempi, mutta silti suora malli. Olen kokeillut sitä jokaisen vaatekappaleen kanssa ja luulen, että tästä tulee uusi jumituspaita tälle talvelle. Olen kaivellut kätköistä ikivanhat kashmirneuleet ja mallaillut pitista niiden kanssa. Odotan mielenkiinnolla paidan tuotantoon päässyttä versiota, onkohan se mistä materiaalista. Hulluilla päivillä oli nimittäin Filipan talvi-parkan mallikappale-yksilö myynnissä ja täytyy sanoa sen olleen sata kertaa yleellisempi kuin tuotantoon päässyt versio. Karvat ja vetoketjut olivat potenssiin tuhat hienommat ja laadukkaammat. Itselläni on kaksi vuotta vanha sininen versio samaisesta parkasta ja siinä oli myös upeat vetskarit tms. Tämän vuotinen parka oli aivan saman hintainen kuin aikaisempikin, mutta jotenkin heikompilaatuisempi. Tätä(kö) se taantuma sitten teettää...

Nyt kuskaamaan tyttöjä treeneihin ja synttärikemuihin.

Miksei meillä Suomessa ikinäkoskaanmilloinkaan näe näin hienoja graffitteja? Ja sitten ihan toisenlaista asiaa, joka tuntuu myös mietityttävän. Analytics kertoo, että Garderobissa kyläilijöitä on ihan mukavamäärä. Tosi kiva juttu! Analytics antaa myös spesifimpää tietoa lukijoista, kuten mm. sen, että vauvalehden (?) sivuilla on joukko blogini fontista ärsyyntyneitä. Onko se nyt niin huono? Pistetäänkö vaihtoon?

Kuva täältä

*EDIT* DONE :-)

Ihanaa, että kylmien ja sateisten päivien jälkeen saadaan taas nauttia auringosta! Syksy on oikeastaan ihan lempivuodenaikani. Tottakai kesä on aina ihana, mutta syksyllä huomaan nauttivani näistä aurinkoisista kirpeistä päivistä ja värikkäästä luonnosta ihan eri mittakaavassa. Tänään teehetki terassilla ihastellen luontoa ympärillä. Ah.

Hei armaat!

Piiiiiiiitkästä aikaa! Viime postauksesta on tosiaan vierähtänyt. Apua, ihan jänskättää jotenkin "olla täällä". Jotkut ihanat olivat käyneet huhuilemassa ja tulin nyt tänne fiilistelemään, josko garderobi alkais taas heräilemään sadan vuoden unestaan. Elämä on ollut kovin kiireistä ja kuvassa istuskelen vastavalmistuneen talomme olohuoneessa sohvapöydän ääressä. Tästä on tullut iltaisin ihan lempipaikka, saa itsekseen lukea lemppariblogeja ja hörppiä teetä, kun toiset tuhisee alakerrassa ja mies katsoo alhaalla telkkua.

Aloitin blogini joskus aikoinaan ajatuksena jakaa toisten samanhenkisten kanssa ajatuksia tyylistä, muodista ja kaikesta mahdollisesta kauniista hömpästä. Tällä hetkellä elämä on sen verran kiirusta, että kaapista heitetään ekat käteen sattuvat päälle ja toivotaan, ettei ollut ihan kauhea tyylimoka. Uuteen kotiinkin on tullut hankittua enemmän kivoja juttuja kuin vaatekaappiin. Rakentamisen vuoksi sisustus on tällä hetkellä suurempi intohimo kuin vaatteet ja muoti. Saako garderobissa siis höpistä milloin mistäkin ihanasta ja kauniista?