Kuvat täältä

Weekday Carnival blogissa oli pitkä lista kivoista printtikaupoista. Yllä omia suosikkejani. Kaunissilmäisen tytön tapasin jo vuosia sitten Tukholmassa kerran. Kukkivaa pääkalloa on aivan pakko rakastaa, kuten myös ihanaa karhua. Tiikerin värit antavat ärjyvää energiaa ja Kalifornian kartta on rakkaita muistoja täynnä. 

Arvatkaas muuten kuka kohelsi eilen ja kaatui mahalleen kotiovella???? Toivon, että kainalossa olleen rakkaan (kai omaa läppäriä saa rakastaa??) Macbook Pron sijaan olisi mennyt vaikka polvi tai jotain. Nyt jännätään hikikarpalot ohimoilla, kuinka pahasti kovalevy otti nokkiinsa. Ärsyttää, miten koneen uumenissa onkin niin paljon itselleen tärkeää. Pitäkää peukkuja kamut! 

Kerroinkin aiemmin, että nappasin Lento-tuolit Artekin varastomyynnistä. Kaksi niistä löysi nyt paikkansa ruokapöydän ympäriltä, kaksi vielä kuljeksii orpona pitkin kämppää. Joulu lähenee ja pöydän ääressä on kohta tungosta. Oikeasti meidän kokoinen perhe tarvitsisi isomman pöydän, ja sellaisen ostoa kaavailtiinkin, mutta en taida sittenkään pystyä luopumaan pöydästämme, joka on todistanut iloja ja suruja meillä jo 15 vuotta. Se on asuttanut kanssamme neljää kotia ja muuttanut kerran Atlantin ylikin. Keväällä mietin pöydän hiomista ja uudelleen maalaamista tms. , mutta ajan kuluessa sekin on alkanut tuntua petokselta. Pöydän pinnassa on lasten "kätten jälkiä" eli elämää. Taidan haluta muistaa ne hetket. Sitoutuuko kukaan muu teistä palavasti joihinkin tavaroihin tai huonekaluihin?

Kuva on koneen uumenista, uusia kuvia ei ole ollut aikaa tehdä. Syksyllä alkaneet kurssit alkavat kaikki kallistua loppua kohti ja se tietää tentti/ryhmätyö/tutkielma sumaa. Eli olkaa kärsivällisiä, yritän pysyä menossa mukana. jos jotain positiivista vanhasta kuvasta, niin siinä silmiä hivelevä valo. Senkun taas näkisi pian.

Nyt tää alkaa kirjoittamaan. Tehtäväsuman ensimmäinen potilas on muuten luovan kirjoittamisen (suosittelen, jos kirjoittaminen kiinnostaa yhtään, ihana kurssi!! Ja voi suorittaa avoimessa yliopistossa by the way...) peruskurssin novelli. Kirjoitan fiktiivisen tarinan pakko-oireisesta naisesta, jonka täytyy koko ajan laskea kaikkea, pestä käsiä ja tarkistella onko mm. sammuttanut sähkölaitteet, laittanut oven kiinni tms. Sellainen elämä on kovin monelle arkipäivää ja hirmu raskasta monesti. Pakko-oireet kuitenkin luovat turvallisuuden tunnetta ja niiden tekemättä jättäminen äärimmäistä ahdistusta. Pienet lapsetkin voivat sairastua pakko-oireiluun ja sitä on varmasti vanhempien vaikeaa ymmärtää ja jaksaa. Yritän saada novellistani mahdollisimman todentuntuisen, se on haasteellista. Ihan jänskättää, mitä ope sitten lopulta tykkää. Tietysti täytyy ensin saada se valmiiksi.... :) Opiskelu on oikeasti ihan hirmu hauskaa, olen tästäkin kurssista tykännyt ihan älyttömästi. Nyt hommiin!

Ensimmäistä adventtia vietellään koristellen pikkuisen jo joulua kotiin ja hörppien lämmintä glögiä. Ystävältä saatuihin mariskooleihin laitoin söpöset hyasintit ja sammalta. Haaveilin tänään kranssien vääntämisestä, mutta kaatosade taisi vesittää kranssiaskartelut. Keskitytään siis käpertymään vilttiin takkatulen ääressä ja herkuttelemaan myöhemmin joulutortuilla. Omiin lemppareihin tulee omenamarmeladia ja valion vaniljarahkaa, naminami....

FilippaK:n mainos kolahti sähköpostiin ja katse kiinnittyi hopeiseen hameeseen. Se on aivan ihana. Ehkä tulevalla Hesan reissulla pääsisi kokeilemaan livenä. Se vaan olisi juuri sellainen monikäyttöinen,  muunneltavissa oleva arkeen tai juhlaan. Sellaisiin vaatteisiin olen koettanut viime aikoina panostaa, sillä elämä on miltei jatkuvaa arkea eikä juhlakamoja pääse tarpeeksi käyttämään. Vaatekaapissa pärjää oikeastaan aika vähällä, kun onnistuu hankkimaan juttuja, jotka mätsäävät. Hopeahame menisi kivasti muhkeiden neulepaitojen kanssa kuin myös juhlavan valkoisen kauluspaidan etc.... Eli on mulla vaatehaaveitakin, vaikka blogissa kotijutut pääsevät paljon esille. Vaatteita tosin ei ole tullut paljoa osteltua, kun talo on syönyt kaikki liikenevät pennoset. Ja ihan hyvä näin. Sitä huomaa mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei, kun joutuu priorisoimaan.

Huomenna juhlitaan kaveria. Tiedossa takuuhyvää seuraa Naantalin ja Kuopion kanssa <3 Ja lauantai ja sunnuntai jännätään luistelevia jääprinsessoja. Kivaa loppuviikkoa kamuset!

Kiitos Suvi m haasteesta! Kahdeksan asiaa minusta:

1. Olen Paula, 35 vuotias kolmen lapsen äiti. Tyttäreni ovat 10- ja 8-vuotiaita ja poikani 5-vuotias. He ovat kaikkeni. Ihania, upeita ihmisiä. Ja on minulla mieskin.  Hänen kanssaan olen ollut puolet elämästäni.

2. Opiskelen tällä hetkellä mediatutkimusta. En tiennyt, että opiskelu voisi olla näin hauskaa, mielenkiintoista ja ihanaa! Haasteellista on löytää aikaa opiskeluhommille, kun illalla kotona odottaa perhe heidän tarpeineen. Stressaannun välillä ajan puutteesta. Väitän, että joudun tekemään enemmän töitä kuin kanssani opiskelevat parikymppiset. Aivot eivät enää omaksu tietoa samalla tavalla kuin joskus. Nuorten kanssa on ollut kuitenkin kivaa, vaikka välillä koen olevani ikäloppu :D

3. Olen hajuille herkkä. Jo lapsena isäni sanoi, ettei koskaan voinut syödä herkkuja jäämättä kiinni minulle. Ystäväni sanovat, että hajuherkkyyteni menee jo neuroosin puolelle välillä :D. Myönnän, mutten voi sille mitään.

4. En ikinä muista katsomiani elokuvia. Näen aina elokuvan ensimmäistä kertaa. Haluan ajatella, että se johtuu siitä, että uppoudun niihin niin totaalisesti. Nyt opiskelujeni vuoksi olen joutunut opettelemaan uuden tavan katsoa elokuvia, sillä enhän voi niitä tutkia, jollen niitä muista. Väitän, etten enää pääse katsomiskokemuksessani yhtä syvälle tunnetasolla.

5. Tutustun helposti uusiin ihmisiin, mutta ystäviä minulla on vain muutamia. He ovat kallioni. Lasten kautta elämään on tullut valtava määrä uusia ihmisiä, mikä on ollut tosi mukavaa. Blogini kauttakin olen törmännyt ainoastaan hyviin tyyppeihin. Nettikiusaaminen ja huonosti käyttäytyminen saa minut joka kerta nähdesäni ihan äärimmäisen surulliseksi. On vaikeaa ymmärtää sellaista käytöstä. Mediakasvatus on tärkeää lasten kanssa. Opettaa tietokoneen teknisen käytön ohessa, ettei netissäkään saa ilkeillä yhtään sen enempää kuin muuallakaan.

6. Tykkään kokata ja varsinkin syödä. Olen vain keittiössä ääretön säheltäjä. Mieheni lempitarinoita ovat "golfsämpylöistä", "betonikiisselistä" ja sadasta muusta vastaavasta kertovat tarinat. Välillä onnistun kyllä ihan hyvinkin... Teen ruokaa jos on pakko. Olen kyllä hyvä lämmittämään ruokaa ;-)

7. Rakastan liikuntaa. Vihaan, etten "ehdi" oikein liikkua hyvin tällä hetkellä. (seliseliseliseli...)

8. Lempipizzani on se, johon tulee kanaa, mozzarellaa, valkosipulia, sipulia ja persikkaa.

Ja bonuksena vielä, kun olette niin kivoja se, että juon vihreää teetä päivittäin. Kahvia en osaa juoda ollenkaan. Ja että kuvassa kädessäni on ihan lempparit rannekorut; My O My:sta ostetut afrikkalaiset (?) käsintehdyt.....

Hei te kaikki uudet blogini lukijat! Napatkaa haaste ja laittakaa kommenttiboksiin huikkaus, niin tulen lukemaan teistä!!

Kuva Shopbob

Rakas joulupukki. Olen nyt ajoissa liikeenteessä, jottet unohda minua, kun koko maailma heittää sinua toivomuksillaan. Tänä jouluna olen pieneen tyytyväinen. Rakkaitteni läsnäolo, iloiset naurut, lämmin takkatuli, kaunis joulukuusi, ihanat jouluruuat ja lämmin glögi riittävät minulle mitä parhaimman joulumielen saavuttamiseen. Jos kuitenkin olet sitä mieltä, että jokaisella pitää olla paketti, niin voisit tehdä minut iloiseksi antamalla Iphoneeni uudet kuoret, sillä kohta puhelimestani ei ole enää mitään jäljellä (juu minä, rähmäkäpälä). Viimeiset glitterikuoret tekivät hulluksi karheudellaan ja irtoavan glitterin määrällä. Marc Jacobsin symppiskuoret olis kivat.

Kuva Elleinteriör

Harvoin olen sisustamisessa mitenkään innovatiivinen. Näen juttuja ympärilläni ja jään niitä pohdiskelemaan ja sitten aina välillä johonkin kohtaan ja tilanteeseen sopii joku näkemäni jutska. Jotkut kuvat vaan jää kummiteelemaan mieleen. Ylläoleva Elleinteriörin kuva jää odottamaan kirppikseltä joskus toivottavasti löytyviä kivoja maljakoita ja laseja. Jouluksi voisin tehdä ruokapäytään tänä vuonna jotain tuon kaltaista. Aika ihkuja.

Sain vihdoin eteisen taulukollaasin valmiiksi. Ja yritin asetella lempparitavaroitakin jotenkin kivasti. Orreforsin pääkallotuikusta kirjoitteli Maliakin omassa blogissaan. Tykkään siitä ihan älysti ja se on myös 5-vuotiaan poikani lemppari. Pääkalloja löytyy nyt Sisustuksen Koodista, omani ostin tosin Logomon kaupasta talvella. Olin sen bongannut aiemmin  Tukholmassa NK:ssa. Samalta reissulta ostin silloin puisen &-merkin. Läpinäkyvän pääkallon  kaveriksi sopisi kivasti jokin värikäs... Ja pojan kummitäti nauroi, kun oli ajatellut juuri ostaa pojalleni joululahjaksi pääkallon. Oiva lahjaidea pojille, vaikkapa jouluksi!! Oma poika on joka kerta, kun sytytetään tuikku ihan täpinöissään. Huippua viikonloppua kaikille. Omani vietän rauhassa, ainakin verhotankoa ja verhoja ommellen ja asetellen...

Yksi jäi haavelistan ulkopuolelle. Artekin White. Enkä panisi pahakseni tuollaisia tiiliseiniäkään. Mutta Valo on ihana. Ja uudenlainen.

Kuvat Artek

"Joka vuosi maailmaan syntyy tuhansia uusia valaisimia. Osa niistä onnistuu luomaan uuden uniikin muodon, toiset tuomaan uusia teknisiä ratkaisuja. Lähes aina itse valo jää sivuosaan. Muoto, värit ja sirkushuvit ovat pääosassa ja valosta tulee valaisimen vanki."


Well said.

Viikonloppuna oli aikaa puuhastella pihalla ja tehdä äidin kanssa pilttipurkki-lyhtyjä, sytytellä tuikkuja niihin ja ihastella sitten illan pimetessä. Hassua, kun keväällä istutetut kukat kukkivat vielä marraskuussa näin upeasti. Pienistä asioista löytyvät isot ilot. (Anteeksi kuvien laatu huono, kolautin kameran ja nyt se elää ihan omaa elämäänsä, pöh)

Nyt täytyy lähteä hoitelemaan kuumeista tyttöä. Olemme pari vuotta säilyneet miltei ilman tauteja ja tänä syksynä onkin sairastettu senkin edestä. Ja kun edellinen kierros on ohi, uusi alkaa. Mikään ei tunnu niin kurjalta, kuin oman lapsen sairastaminen :-(

Finnish Design shop tarjoaa kasapäin haaveilun kohteita. Character-valokirjaimesta olen haaveillut jo kauan. Täydellistä vain ei ole vielä sattunut kohdalle. Jään siis vielä haaveilemaan. Hayn Prince-tuoli sopisi kotiimme. Se on mukavan moderni, mutta kuitenkin siinä on lämpöä. Woodnotesin New York matto olisi kiva olohuoneeseemme, jossa on aivan liian pieni matto tällä hetkellä. Haaveilen myös Jielde-valaisimesta keittiön saarekkeen päälle kattoon, Hayn päiväpeitosta, uudesta sohvasta alakertaan, parista nojatuolista saunan vilvoittelutilaan, uusista virkatuista torkkupeitoista, kampauspöydästä kylpyhuoneeseen (se mahtuisi sinne nippanappa), muhkeista karvamatoista, Hayn säilytyslaatikoista vaatehuoneeseen, sekä uudesta televisiosta. Listani  on pitkä ja monet eivät varmasti toteudu todellakaan ihan heti. Hiljaa hyvää tulee ja mielikin saattaa matkan varrella muuttua vielä moneen kertaan. Haaveilu on kuitenkin mukavaa.

Kuva Hviit

Yhdellä ystävällä on tulossa isot juhlat. Annan hänelle lahjaksi juhlapaikan koristelun. Marraskuisissa juhlissa pöydillä voisi olla jotain tämän kaltaista. Ja paljon kynttilöitä. Ei kuitenkaan mitään jouluista vaan sopivasti syksyistä, tai talvista. Hoi Kuopio, mitäs pidät?

Trenssi Cinque-farkut Acne-balleriinat Hush Puppies-laukku Tiger Of Sweden

Kuva viime viikolta, kun aurinko paistoi ja maailmassa oli vielä värejä. Rakas ystävä oli käymässä Ruotsista ja vei lounaalle ja otti myös kuvan. Huippupäivä.

I h a n a a. Tentti takana onnellisesti. Jännitän joka kerta hulluna, ihan turhaan. Jälkikäteen olo kuin maratoonarilla. No, nyt taas keskitytään muuhunkin kuin tentteihin. Vitran härpäkkeet sain synttärilahjaksi. Olin jo kauan haaveillut niistä, kun kampaajani ikkunassa ovat samanlaiset valkoiset. Läpinäkyvät olivat ehken vielä ihanemmat. Ne löysivät paikkansa viikonlopun aikana olohuoneen seinältä, joka kaipasi jotain. Olin kaavaillut seinälle jotain värikästä, mutta minkäs teet kun olen niin kovin väritön... Iltaisin niistä tulee seinälle maagisia varjoja.

Kuva byggahus.se

Pitäisi olla pää kiinni tenttikirjoissa, mutta minkäs teet. Ajatukset jälleen ihan muualla. Naapurit ovat vihdoin päässeet aloittamaan rakentamisen ja seuraamme ikkunastamme heidän rakentamisen vaiheita. Ja kuuntelemme rakentamisen ääniä. Kivaa saada mukavat naapurit, ja kivaa päästä näkemään heidän kaunis talonsakin sitten aikanaan.

Tänään aamupalalla mietittiin, että seuraava talomme on yksikerroksinen. Ehkä jokin kuvan kaltainen... Saahan sitä haaveilla, vaikka kivassa talossa nytkin asutaan. Olemme sen verran levottomia, että tuskin tämä viimeiseksi jää.... :-)